Mahdankohan mä koskaan onnistua missään? En varmaankaan, ainakaan en osaa kirjoittaa. Sen verran huonoja numeroita tulee aina aineista ja esseistä. Matikassa ja fyssassa mä on niin huolimaton. Kielistä ei edes puhuta mitään.

Ja jos mä jossain tilanteessa luulen olevani onnistunut jossain, esim. vieraan kanssa keskustelussa, tajuan aina myöhemmin kuinka nolon tyhmä mä olin. Parempi siis vaan pysyä tässä ujon roolissa.
Niin jotenkin vaan tajuaa aina vasta jälkeen päin kuinka kauheen ärsyttävä osaan olla. Mitenköhän muut ylipäätänsä kestää mua. Jotenkin välillä vaan odottaa sitä hetkeä, että milloin ne päättää iroittaa köydet ja lähteä ilman mua. Oonko mä tosiaankaan sen arvonen, et ne haluaa olla mun seurassa. Mikään seuramagneetti en ainakaan ole. Toisaalta olis välillä kiva tietää mitä selkäni takana puhutaan. Vaikka siitä ei tietenkään mitään hyvää seuraa...

Toisaalta mulle on käynny niin, että eräs nimeltämainitsematon on mulle sanon nut "naps" ja se siitä. Ei ole mulle sitten viimeiseen neljään vuoteen ole sanonnut sanaakaan. Tosin se on nykyään kai lesbo ja omistaa irokeesi ja mitään positiivistä sanomista ei siitä ainakaan oman tuttava piirini henkilöt keksi. Kaipa siitäkin join fobia on jäännyt, tosin ei kai "normaalit" ihmiset niin tee...